Vauva syntyi 17.02 klo 2:44 mitoin 3150 49cm pää 32cm.
Synnytys kesti 15h. Aamulla 16.02 alkoi supistukset klo
5:00. Aluksi en ollut yhtään varma oliko ne supistuksia vai ei mutta sen verran
tuntui että pyysin miestä hieromaan selkääni. Kotona oltiin klo13 asti ja
sitten lähdettiin sairaalaan näytille. siskoni oli tukena mukana. Tarkastivat tilanteen ja olin vasta 1,5cm
auki joten laittoivat mut kävelemään. Tunnin päästä tultiin takaisin olin
avautunut jonkin verran lisää ja päästiin "kammariin". 3,5cm asti
avauduin ja sitten tyssäs. Hypin jumppapallon päällä ja surruttelin TENS
laitetta selässäni aina supistuksen ajan.
Päästiin saliin ja sen hetkinen kätilö oli aivan täys se! En
halunnut ottaa ilokaasua joten en saanut mitään muutakaan kivunlievitystä.
Lähdin ammeeseen 8:30 ja siellä lilluin tunnin. Ei helpottanut minua. Itkin ja
kerroin kuinka en tule enää ikinä uudestaan. Ammeesta nousin pois ja vihdoin
vaihtui kätilö! Tämä kätilö oli aivan ihana! Laittoi heti hommat etenemään. Klo
10-> sain epiduraalin ja kalvot puhkastiin.. ei vaikutusta. Oksitosiinia
ruvettiin laittamaan ja meinasin oksentaa pelosta. Epin vaikutus kun lakkasi ja
supistukset tuli takaisin. Hetken piti niissä kärvistellä ja sitten sain
lisäannoksen epiä. Tässä vaiheessa aloin olla jo aivan kuutamolla ja nuokuin ja
nukuin.. muistikuvia seuraavasta tunnista 0. Noin klo 02:00 heräsin paineen
tunteeseen ja olin 6cm auki. Kätilö ehti poistua salista kun sanoin miehelle
että pyydä kätilö takaisin heti kun ponnistuttaa. Kätilö tuli ja olin 8cm. Piti
vielä pidätellä ponnistusta. Ei ollut kovin helppoa. 9cm kohdalla huusin että
nyt tulee ja kätilö sanoi että sitten annetaan tulla. Sain paikallispuudutetta
ja rupesin ponnistamaan. Jossainkohtaa tuli paniikki ja huusin etten pysty!
Kuitenkin 14min ponnistuksen jälkeen oli tyttö ulkona. Pisteitä sai 9. Mahtava
ihana kokemus ♥♥♥ voin
jopa mennä uudestaankin ;).
Oltiin sairaalassa neidin kanssa muutama päivä ja sitten
päästiin kotiin. Lääkärintarkastuksessa kuitenkin ilmeni lonkanväljyyttä joten
saatiin aika takaisin lonkkaultraan. Kotiin päästyämme ruvettiin elämään sitä
perhearkea. Olin aluksi todella kipeä joten vietin aikani ensimmäiset 1,5vk
makuuhuoneen puolella vauva kainalossa. Imetystä harjoiteltiin ja se oli
vaikeeta mutta alkoi sujua pikkuhiljaa.. Juuri kun hommat sujui kotona hyvin ja
olin parantunut, niin tuli päksiin aika lonkkaultraan. Samalla reissulla
"saatiin" vauvalle lonkkalasta jonka myötä imetys on jäänyt lähes
kokonaan :(. Ei neiti suostu enää rinnalle vaikka mitä yrittäisin. Raivoaa
pulloa ja nyt syö rinnasta pelkästään yöllä. Pahoin pelkään että kohta ei enään
yölläkään :( Itsellä tullut todella paha mieli ja alan olemaan loppu imetyksen suhteen.. Jokakerta tappelua. Paitsi yöllä.
Kaikenkaikkiaan imetyksestä huolimatta meillä menee hyvin. Vauva on maailman ihanin ja rakkain <3 Lenkkeilyyn olen hurahtanut ja raskauskilojakaan enään jäljellä 2! Vauva saa hyvät unet vaunuissa samaan aikaan kun minä tallaan pitkin poikin. Mies hoitaa kotia yllättävän hyvin kun itse olen hyvin sidottu vauvaan vielä niin paljon. Ensi viikolla meillä on aika lonkkakontrolliin.. Saa nähdä mitä sanovat. Kuitenkaan yli 1kk tuota kidustusväkkyrää ei pitäisi joutua pitämään.. Toivotaan niin.. Huomenna vauvalle tulee ikää 1kk ja ensi vklp meillä on ristiäiset! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti